Yom Hazikaron

Kaatuneitten muistopäivä on tänään. No ei täällä, mutta Israelissa. Kirjoitan siitä siksi, että olen niin ärsyyntynyt Suomen median tapaan julkaista kaikki Israelia koskevat taistelu-sota-pommi ym jutut puolueellisesti. Koskaan ei kerrota koko totuutta, tai totuus ja taustat kerrotaan viimeisessä lauseessa tai jopa pari viikkoa myöhemmin. En edes jaksa etsiä esimerkkejä. 

Hiljaista viikkoa kuvin ja sanoin

Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole

Huom: Ristikulkueen edessä Yle:n toimittajat kuvaamassa.  Heidän tuotoksensa näkyi seuraavan torstain maakuntauutisissa.

Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan;

Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, 

jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun,

että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.

Ensi-ilta - Via Dolorosa

Eilisiltana tuli testattua pukeutumisen taitoa, ei yksin minulla vaan sadoilla muillakin. Minulle se merkitsi suojautumista pakkaselta mutta sadalle näyttelijälle se merkitsi pukeutumista antiikin aikaisiin muotivirtauksiin. Ensi-ilta koulukeskuksen sisäpihalla pyörähti käyntiin pikkupakkasessa. Olin pukenut ylleni villahousut, fleecehousut ym ja siltikin näytöspaikalla jaettava armeijan vanhasta huovasta tekaistu  viitta tuli todelliseen tarpeeseen. Lipunmyyntikojun alla oli jäistä lunta, joka pian hohkasi varpaat kylmiksi. Me talkoolaisetkin näytimme hiukan autenttisemmilta kun olimme sonnustauteneet viittoihin ja hiuveihin.

Näyttämön taakse kuului laulua ja puhetta, tunnelman tiivistymisen saattoi hyvin kokea etäämmältäkin. Oli ihana todeta että katsomot tulivat täyteen, vaikka alkuillasta tuntui, ettei ketään näy missään. Kassojen laskemisen jälkeen otin kamerani ja yritin zoomailla näytelmään päin. Pimenevän illan haasteet olivat liian suuret taidoilleni ja vain muutama kuva onnistui lopulta. 

Nyt voin ehdottomasti suositella vaellusdraamaan osallistumista jokaiselle. Raamatun sanaa kuulutettiin monelle sadalle ihmiselle. Kun kuulet Jumalan sanaa, joudut aina miettimään, mitä se sinulle merkitsee. Voit joko ohittaa sen nopeasti ajattelematta tai ymmärtämättä. Voit antaa sanan koskettaa ja tehdä työtään sinussa. Yhtä kuinka teet itse ratkaisun, otat kantaa siihen tavalla tai toisella. 

Vaikuttavalta tuntui hetki, kun sankka väkijoukko lähti valumaan teatterialueelta kohti kylänraittia. Edessään heitä johti ristiä kantava pieksetty Vapahtaja. Kaikki vaeltajat olivat hyvin hiljaa ja hetkessä näytösalue tyhjeni muuttuen hiljaissuuden tyyssijaksi. Poimin muutamien muiden kanssa irtaimistoa katsomoista ja näyttämöltä.  Minulle jäi vielä jännitettävää ja odotettavaa, sillä aion katsoa draaman kokonaisuudessaan vasta viimeisenä iltana. Tiistaina talkoohukini on jälleen ja nyt osaankin pukea kahdet lapaset päällekkäin. Pinnalle jäi kytemään rukous niitten ihmisten puolesta, jotka saavat piston sydämelleen. ..Rakkauden piston.