Monen kiireisen työvuoron ja monien muitten tehtävien jälkeen tuntuu, ettei osaakaan pysähtyä. Loma on alkanut. Heti alkuun kuuluu pakkaamista hitaalla temmolla. Eilen kokoonnuimme pienellä porukalla rukoilemaan ja ylistämään. Mietimme myös mitä erilaisia asioita Jumala on itse kunkin sydämelle antanut. Moni asia maailmassa on muuttunut niin nopeasti. Ikävä Jumalan läsnäolon kokemiselle on niin suuri ja jatkuva, koska kyky nähdä ympäröivää pimeyttä on lisääntynyt. Tästä tulikin innoitus rukoukseen:
Valaise Kristus se,
mikä minussa on pimeyttä.
Anna valonsäteesi loistaa minun varjoihini.
Kiitos keväästä,
kiitos auringosta
ja kiitos pitenevästä päivästä.
Kiitos että olet Valo elämässäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti