lauantai 26. toukokuuta 2012

torstai 24. toukokuuta 2012

Peukalo keskellä ompelukonetta

Tänään oli pakko vihdoin saada ommeltua jotakin ihanasta pöllö-kankaasta. On se kumma miten niin rasittavalta tuntuu aina ompelukoneen noutaminen komerosta. Joudun levittämään ompelutarvikkeeni keittiön pöydälle ja siirtämään pöytää niin että ompelukoneen johto yltää seinään.  Verhokapan ompelu lienee rasitavin mahdollinen käsityö, koska siinä on niin pitkästi kääntämistä. Tapani mukaan käytän nuppineuloja vain äärimmäisessä hädässä. Silittämällä saa tosi hyvin päärmeet pysymään paikoillaan ompelun ajan. Onneksi tämä kappa tuli kuitenkin tavalliseen ikkunaan, joten sen väsääminen ei vienyt tuhottomasti aikaa tai kärsivällysyyttä. Käytin Jäätelöauton etukorttia mittana tankokujaa kääntäessä. 



perjantai 11. toukokuuta 2012

Mikään ei voi erottaa...

Olen jälleen todennut, miten paljon kaikenlaisia oppeja on levinnyt tänne Pohjolaankin. Ihmiset hakevat onnellisuutta ja hyvää oloa mitä monimuotoisemmista terapioista ja hoidoista. Sille, joka kokee olleensa tahtomattaan tekemisissä jonkin kummallisen ja epäilyttävän opin kanssa, muistutan tästä Raamatun lupauksesta:

"Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room 8:38,39





tiistai 8. toukokuuta 2012

Jumala on myös vahvistava teitä loppuun saakka, niin ettei teissä ole moitteen sijaa Herramme Jeesuksen tulemisen päivänä. Jumala on kutsunut teidät Poikansa Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, yhteyteen, ja hän pysyy sanassaan. (1Kor. 1:8,9)

Kuten laulussa lauletaan. Särkyneestä saviruukusta muovataan uusi ruukku, joka saa olla Jumalan käytössä. Valmistakin ruukkua pitää runsaasti vielä hioa. Kipein vaihe varmasti on särkymisen vaihe. Tuo Raamatun kohta olkoon rohkaisuna sille, joka kokee olevansa särkyneenä, kun palasia kerätään ja uutta muovataan.


perjantai 4. toukokuuta 2012

Onko usko Jumalaan harrastus?

 Onko Jeesus joku oppi jonka voi halutessaan laittaa kirjahyllyyn? Tai että uskon Jeesukseen voi nostaa esille tarpeen tullen hädän keskellä...Kyllä Jeesukseen voi aina turvautua hädässä. Mutta voiko elää Jeesuksen kanssa jos kuitenkin haluaa sulkea haneltä pääsyn elämän jokaiselle alueelle. Joskus haluamme avata vain porstuan oven vaikka Herra haluaa asua meissä. “Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” (Ilm. 3:20) Yhteinen ateria on jotain hyvin läheistä. Ei ole kohteliasta yhtäkkiä sanoa kesken aterian vieraalle, että menepäs hiukan sivummalle... Jokainen tietää, että semmoinen käytös loukkaisi vierasta äärimmäisen paljon. Eikö silloin se loukkaisi myös Vapahtajaa.

Ihmisiä kutsutaan ratkaisemaan minkä osan elämästään haluaa antaa Jumalan hallintavallan alle vai haluaako antaa mitään. Sinuakin kutsutaan antamaan koko elämäsi Jumalalle.