Seurakuntalainen -nettisivustolla on esillä piista Tapio Luoman lausumia mielipiteitä piispan kyselytunnilta. Kommentoinnin kohteena on mm uskoontulo ja uskoontulon päivämäärä. Piispa Luoma sanoo esimerkiksi näin:
- Huoleni on, minkälaista uskonilmaisun tapaa odotamme seurakuntalaisilta. Jos seurakunnan toiminnan tavoite on, että ihmisiä tulisi uskoon, se on aika vaativa uskon artikulaation vaatimus.
Nämä piispan lausunnot saavat minut todella pohtimaan, mikä on kirkon tarkoitus. Mitä tämä kaikki nyt tarkoittaa ja mihin tämä johtaa. Jos luen Raamattua ja näen sieltä selvästi, mikä on Jumalan tahto ja suunnitelma ihmiskunnan osalle sekä seurakunnan tehtävä, niin mitä minun pitäisi tehdä. Sitten luen kirkon johtavien paimenten viestinä tällaista. Enkö osaa lukea tai tulkita oikein selvällä suomen kielellä lukemaani tekstiä Raamatusta vai missä on vika?
Uskoontulosta. Kaikissa niissä piireissä, joissa olen ollut (kirkolliset ja vapaat suunnat, viidesläiset ja muut läiset) on pidetty kutakuinkin selvänä, että jotkut ihmiset ovat tulleet uskoon ja jotkut eivät. Jotkut tietävät päivämäärän jolloin tulivat uskoon. Jotkut ovat olleet uskossa jo vauvasta saakka. Jotkut ovat tulleet uskoon vähitellen ikäänkuin vaivihkaa. Hekin tietävät yleensä, että on ollut aika ennen uskoontuloa ja aika sen jälkeen.
Miksi sitten pitäisi jossakin yhteydessä toitottaa uskoontulonsa päivämäärää? Ei miksikään. Uskoontulosta kerrotaan vain ja ainoastaan siksi, että siitä kertomisella voisi saavuttaa jonkun etsivän ja epäilevän ihmisen. Että joku uskoon-vielä-tulematon-ihminen saisi kipinän ja haluaisi itsekin tulla uskoon. Uskoontulokertomuksilla halutaan osoittaa, että Jumalan Henki toimii keskuudesssamme nytkin. Että ihmisiä tulee uskoon ja tuo todistuksen kertoja on yksi näistä Jumalan ihmeistä. Joskus päivämäärän kertominen ikään kuin alleviivaa todistuksen tekemällä siitä konkreettisen. Jollekin ihmiselle uskoontulo oli niin järisyttävä kokemus, että se jäi kellonajan tarkkuudella mieleen. Eikö sen pitäisi olla meille muille valtavana vahvistuksena Jumalan voimasta?
Olen kuullut todistuksia Jumalan teoista niiden elämässä, jotka eivät tiedä uskoontulonsa hetkeä. Jotkut haluavat kertoa toisille kuinka Jumala on johdattanut elämän eri vaiheissa. Nämäkin todistukset vahvistavat toisten kuulijoiden uskoa Jumalan toimintaa kohtan. Meillä on toimiva ja pystyvä Jumala, joka tekee samoja tekoja kuin Raamatun lehdillä.
Kuka sitten on se rohkea henkilö, joka kertoo kaikelle kansalle omasta uskoontulostaan? Tiedämme että kuka tahansa voi olla se. Nyt nettikeskusteluissa on kerrottu että tällainen todistajana toimiminen voi olla traumaattista ja jossakin ilmeisesti painostetaan siihen. En tiedä missä painostetaan kertomaan uskoontulosta. Tiedän sen että monessa yhteydessä on suositeltu vastauskoontullutta kertomaan läheisilleen uskoontulosta sillä se vahvistaa uskoa. Raamatusta löytyy selvät ohjeet siitä miten Herran nimen tunnustaminen ihmisten edessä on tärkeää ja oikeastaan melko ..pakollistakin. Uskosta ts. Jeesuksen omana olemisesta todistaminen on siitä erikoinen todistajanlausunto, että sen lausuessaan ihminen saa voimaa. Toisaalta Raamatussa on selvästi luvattu myös, että ihminen saa voiman todistaa.
Voima todistaa - ja todistamisesta voimaa; tämmöinen kierre siitä voi tulla.
Todistaa ei voi siitä mitä ei ole tapahtunut. Eli jos ihmisellä on jäänyt epäselväksi pelastumisensa jokin näkökohta, niin hän ei voi kertoa ihmisille iloisena uskoontulostaan. Jos ihmiseltä puuttuu pelastusvarmuus tai varmuus siitä että hän on Jumalan lapsi, niin silloin ei todellakaan voi tästä asiasta todistaa. Aiheuttaako jollekin tämmöiselle ihmiselle traumoja kuunnella toisten todistajanlausuntoja. Toisten iloisten todistusten pitäisi saada tämä epäilevä ja ymmällään ihminen toimimaan. Sen sijaan että alettaisiin moittimaan joidenkin todistajanlausuntoja painostavan ilmapiirin luomisesta,eikö tuo vaivaantunut ihminen pitäisi saattaa peruskysymysten äärelle? Eikö meidän pitäisi selvittää, mikä osa Jumalan pelastussuunnitelmaa on jäänyt hänen kohdallaan etäiseksi? Pitäisi ymmärtääkseni johdattaa tuo ihminen Jeesuksen tuntemiseen -henkilökohtaisella tasolla.
Piista Luoma sanoo myös:
- Meidän tulisi ennen kaikkea pitää esillä Kristusta. Hän tekee, mitä tekee. Seurakunnan tavoitteena tulisi olla, että jokaisella seurakuntalaisella olisi henkilökohtainen suhde Jeesukseen.
Hän tekee, mitä tekee. Mehän tiedämme mitä Jeesus tekee. Raamatun sivuilta saamme nähdä esimerkkejä siitä mitä Jeesus teki. Ja hän lupasi että me saamme tehdä samoja tekoja kuin hän teki ja vielä suurempiakin.
Jeesus pelastaa. Eikö se että ihmisellä on henkilökohtainen suhde Jeesukseen ole sama asia kuin "olla uskossa". Ei kai kristillisessä kirkossa saarnata uskoontulosta mihinkään muuhun kuin Jeesukseen. Eikä nuo sadat todistuspuheenvuorot, joita hengellisissä tilaisuuksissa lausutaan, ole juuri Kristuksen esillä pitämistä. Hänen sovitustyön julistamista ja ylistämistä aivan käytännöllisellä tavalla.
Piispan kommentit seurakuntalainen- sivustolla:
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/3060/piispa_luoma_kirkon_haettava_vauhtia_juuriltaan
