sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Elävä Sana

Haluaisin tänään erityisesti korostaa Jumalan Sanan tärkeyttä. En voi kehua olevani ahkera Raamatun lukija, sillä en ole. Se on harmi, sillä Raamattu kuitenkin niin runsaasti ohjaa, virvoittaa ja vahvistaa uskovaa, ettei sen lukemista saisi laiminlyödä. 

Kun tulee ahdistavia ja vaikeita aikoja, vaikkapa kiusauksia, on hyvä että aivoissamme on valmiina Jumalan Sanaa. Siitä voi silloin ammentaa. Pyhä Henki nostaa silloin ohjaavia sanoja meidän käyttöömme. Mutta jos emme koskaan lue, niin ei ole mitään mistä ammentaa. Toki Pyhä henki on kaikkivaltias ja voi kaiken. Voi tulla aika jolloin miellä ei ole saatavilla Jumalan Sanaa. Silloin on hyvä, että osaamme Raamattua ulkoakin mahdollisimman paljon.

Tänään osallistuin messuun, joka oli toteutettu omalla murteellani. Kun kuulen Raamattua luettavan ääneen tai itse luen ääneen, niin liikutun hyvin herkästi. Nyt kuulin evankeliumitekstiä omalla murteellani eli sieluni ja sydämeni kielellä. Todellakin liikutuin. Sitä oli samanaikaisesti hauska ja kosketttava kuulla. 

Tilanne kokonaisuudessaan  oli samalla huvittava. Oli mielenkiintoista kuulla kristillisiä sanontoja omalla kielellä. Murrealueen eri osissa on käytössä erilaisia sanontoja ja pieniäkin vivahde-eroja. Kuitenkin tämä tilanne todisti sen miten Raamatun sana todella on elävää. Se ei koskaan voi olla vain tekstiä.kun kuulin Raamattua luettavan hepreaksi ensimmäistä kertaa, en ymmärtänyt siitä sanaakaan. Silti kyyneleet valuivat vuolaasti.

Jumalan sana koskettaa, sillä se on elävä. Ja voit vain lukemalla huomata, mitä tarkoittaa että se on myös väkevä. Näin sanotaan Raamatussa:

"Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme." Hepr 4:12

kiitos Jumalalle ihanasta sanastaan.

torstai 4. huhtikuuta 2013

Luominen

En ole ollut koskaan fanaattinen kreationisti, vaikka olen toki uskonut satasella että Jumala on luonut maailman. Rippikoulussa opetettiin, että 1. Mooseksen kirja ei ole biologian oppikirja. Se vain selittää kuka on kaiken tehnyt ei siis sitä miten. Tämä asia vaivasi minua tietyllä tapaa. Jätin asian kuitenkin taka-alalle. Uskoin ja uskon edelleen, että Jumala, Kaikkivaltias tulee selittämään sen minulle. 

Nyt moni asia on saanut minut pohtimaan luomisuskon ja ns tieteellisen maailmankuvan eroa. Netistä löytyy monia mielenkiitoisia artikkeleita, joissa on hyviä kreationismnia tukevia todisteita. Tässä esikerkkejä kysymyksistä joita tuolta nousee:
Mitä oli ennen alkuräjähdystä? Mistä materia tuli? Miten se tuli ei mistään yhtäkkiä sattumalta? 

Miksi on tärkeää kristitylle uskoa, että Jumala loi ihmisen? Miksi Jeesuksen piti kärsiä ristin kuolema? Siksi että saisimme syntimme anteeksi  ja saisimme ikuisen elämän. Synti tuli ihmiskunan osaksi ensimmäisen ihmisen kautta. Lankesiko syntiin siis Cro Magnonin ihminen vai Australopithecus afarensis? Jumala loi meidät omaksi kuvakseen, siis apinaksiko?

Miten on mahdollista, että ympäri maapalloa tehdään löytöjä eläinten joukkokuolemista erikoisissa paikoissa. Ne ovat hautautuneet  äkillisesti mudan tms alle ja fossiloituneet. Tätä on selitetty suurella luonnon katastrofilla...tulvalla. Eikö kerran ollutkin suuri tulva, jossa koko maailman eläväiset menehtyivät? Vain pieni valittu osa pelastui... Jostakin löysin artikkelin, että suuren tulvan jälkeen on ilmasto äkillisesti kylmentynyt. Siitä on helposti seurannut jääkausi.

Kuinka on mahdollista, että luolamaalauksissa on ihmisiä metsästämässä dinosauruksia? Miten luolamiehet ovat tienneet dinosaurusten olemassaolosta? Osasivatko he kaivaa esiin fossiileita ja rekonstuoida löytämistään luista eläimiä? Vai oliko mahdollista, että nämä elivät yhtä aikaa? Jos dinosaurukset elivät kymmeniä miljoonia vuosia sitten, miten voi löytyä luu, joka ei ole fossiloitunut?