Jom Hashoah

Tänään oli tavallinen, mutta kiireinen työpäivä. Illalla oli  ensin keskittymistä lasten koulu- ja harrastusasioihin. Sitten oli kirkkoneuvoston kokous ja vielä lopuksi osallistumista partiolaisten reppujen pakkaamiseen. Kova pakkanen sai äidin huolestumaan partiolaisten pärjäämisestä, vaikka taitaisi olla hyvä antaa luonnon opettaa. Itse palelen niin herkästi, että mikään vaatekappale ei tunnu riittävältä jos pakkasta on enemmän kuin -15.


Päivä hurahti siis vauhdilla monien asioiden kimpussa. Nyt ehdin miettiä koneen äärellä hetken asioita, joita tänään muistellaan koko maailmassa. Tänään on holokaustin muistopäivä sekä vainojen uhrien muistopäivä. Holokausti on asia josta  ei edelleenkään saisi vaieta vaan nimenomaan tietoa tulisi jakaa. Pitäisi  kysellä, minkä verran aiheesta puhutaan kouluissa. Näitä miettiessäni, pohdin kysymystä, mikä asia saisi nykypäivänä ihmiset sankoin joukoin polvistumaan yhteiseen rukoukseen. Sotien aikana suomalaiset rukoilivat paljon. 


Tähän väliin myös lohdullista asiaa. On virkistävää joskus tavata ihminen, joka on jokin aika sitten tullut uskoon ja on siinä uskossaan saanut kasvaa ja oppia uusia asioita. Kun itsellä jokin asia tuntuu takkuiselta, niin tuo ihminen rohkaisee luotamaan Herraan. Siinä hetkessä tuntee sellaista ensirakkauden säteilyä, jota uskossaan tuoreella ihmisellä on yllin kyllin. Se tulee tietenkin Jumalalta.

Hamsteritarinoita...

Meillä on tyttöhamsteri. Hankimme sen hyvin pian ensimmäisen hamsterimme kuoleman jälkeen viime kesänä. Eka hamsterimme oli poika ja hyvin uninen päivisin. Illalla se heräsi vasta yhdentoista jälkeen, joten pojat eivät sitä nähneet touhuamassa juuri koskaan. Sen sijaan se nukkui vuorollaan meidän kunkin puseronmutkassa.

Tyttöhamsu sitä vastoin touhuilee päivälläkin. Ja jos häkin luo menee kolistelemaan, niin se kömpii nukkumapaikastaan uteliaana katsomaan. Joskus sen ilme on tosin sen näköinen että se ei pidä ylimääräisestä herätyksestä. Tyttö on ollut alusta asti melko raisu tyyppi. Ekana päivänä se vinkui kuin kumiankka kun lähestyimme sen häkkiä. Sitten se kyllä tottui meihin eikä todellakaan meitä pelkää. Jos käden laittaa häkin pohjalle, niin se kiipeää hihaa pitkin karatakseen häkistä. Joskus se yrittää hyökätä. Tai niin luultiin. Todellisuudessa se haluaa nuolla sormea.

Tyttöhamsulle ei kelvannut mikään tarjotuista pesämökeistä, vaan se haluaa kaivautua puruihin nukkumaan.Kaikki pahviset rasiat ja vessapaperin hylsyt se silppuaa yön aikana pesäpuruiksi.

 Absalom in memoriam

Nyt alkaa olla lähes kaikki mainoskirjeet suljettu ja postimerkit liimattu. Kysymys on siis kirkolliskokousvaaleista. Mainoskirjeprojektissa ja  kotiaskareissa meni niin tarkoin koko vapaapäivä, etten ulkoillut ollenkaan. Se taas tuntuu päänupissa kivasti.

Sininen hetki linnunpöntöllä

Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että radio Dei on keksitty. Nytkin sain kuunnella automatkalla hyvää Raamatun opetusta. Olisin toivonut jopa, että matka olisi ollut pitempi. Sisällä on vaikeampi keskittyä kuuntelemaan radiosta mitään syvällistä. Olen harkinnut ääniraamatun hankkimista. Sen saisi mp3-soittimeen.

"Älkää pelätkö"

"Sekään, mitä leiville tapahtui, ei ollut avannut heidän silmiään. Niin paatuneet heidän sydämensä olivat" Markuksen evankeliumin luvusta 6, jae 52.

 Nyt opetuslapset olivat veneessä täysin tyynen järven päällä kuun valaistessa maisemaa. Juuri hetki sitten oli älytön tuuli. Oli lähes mahdotonta soutaa vastarannalle. Sitten Jeesus tuli vettä pitkin kävellen heidän luokseen ja tuulikin tyyntyi. "Opetuslapset olivat hämmästyksestä suunniltaan", kertoo Markuksen evankeliumi.

Opetuslapset olivat juuri aikaisemmin todistaneet ns. ruokkimisihmeen. Viisi leipää ja kaksi kalaa riittävät 5000 ihmiselle. Ennen ruokkimisihmettä opetuslapset olivat tavallaan harjoittelemassa tulevaisuuden tehtäväänsä varten. He olivat jakautuneena pareittain ympäri maakuntia julistamassa evankeliumia ja parantamassa sairaita. Kerrotaan että heidän kauttaan sairaita parani ja pahoja henkiä tuli karkotetuksi. On siinäkin täytynyt olla ihmettelemistä. Tavallinen kalastaja tai publikaani otti öljyn, voiteli spitaalisen tai ramman ja kas, rampa lähti kävelemäään ja spitaalinen oli puhdas. 

Myös aikaisempi myrskyn tyynnyttäminen oli tapahtunut ennen sitä. Opetuslapset saivat vaeltaa päivästä toiseen ihmeitten ja merkkien keskellä. Miksi he sitten joka kerta olivat niin ihmeissään? Sanotaan että heidän sydämensä olivat niin paatuneet.

On helppoa ajatella, että olisin minä kyllä uskonut jo vähemmällä, jos olisin saanut olla tuolloin paikan päällä.  Jatkuvasti kuitenkin Jumala osoittaa meillekin pitävänsä huolen, mutta samalla tavoin unohdamme niin nopeasti näiden kokemustemme muiston. Jumala haluaa, että luottaisimme murheemme hänelle. Voisimme kiittää tuosta huolenpidosta ja Jumalan rauha saisi vallita sydämessämme. 

Jeesus sanoo meillekin juuri tänään: "Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö"

Shabbat Shalom!

Tänä iltana alkaa sapatti. Lähden iltavuoroon. Hiljentyminen sapatin aikana on siis hiukan ongelmallista. Sunnuntaina on vastaavasti aamuvuoro, joten pyhäpäivän hilljentyminenkin jää hiukan vähemmälle. Uskon silti että pienissä hetkissä Jumalan puhuttelussa on suuri voimaa antava vaikutus. Sellainen kohtaaminen voi tapahtua autossa tai keittiöhommissa, jopa työpaikan vessassa. Voisi vaikka lukea Raamatusta pätkän ja miettiä sitä sitten automatkalla.

Joskus ihminen tarvitsee kuitenkin aikaa viipyä sanan äärellä ja rukouksessa. Usein tulee huomattua että oli kokonaisen aamupäivän yksin kotona, eikä tuota aikaa osannut käyttää mitenkään hyödyksi, ei edes hiljentymiseen. Kuuntelin nyt Youtubesta Brasilialaista ylistystä ja saarnaa. Se on mielenkiintoista. Ymmärrän siitä vain muutaman sanan, mutta tuntuu niin kuin ymmärtäisin kaiken. Kuuntelen sitä sydämellä enkä aivoillani..:)