"Sekään, mitä leiville tapahtui, ei ollut avannut heidän silmiään. Niin paatuneet heidän sydämensä olivat" Markuksen evankeliumin luvusta 6, jae 52.
Nyt opetuslapset olivat veneessä täysin tyynen järven päällä kuun valaistessa maisemaa. Juuri hetki sitten oli älytön tuuli. Oli lähes mahdotonta soutaa vastarannalle. Sitten Jeesus tuli vettä pitkin kävellen heidän luokseen ja tuulikin tyyntyi. "Opetuslapset olivat hämmästyksestä suunniltaan", kertoo Markuksen evankeliumi.
Opetuslapset olivat juuri aikaisemmin todistaneet ns. ruokkimisihmeen. Viisi leipää ja kaksi kalaa riittävät 5000 ihmiselle. Ennen ruokkimisihmettä opetuslapset olivat tavallaan harjoittelemassa tulevaisuuden tehtäväänsä varten. He olivat jakautuneena pareittain ympäri maakuntia julistamassa evankeliumia ja parantamassa sairaita. Kerrotaan että heidän kauttaan sairaita parani ja pahoja henkiä tuli karkotetuksi. On siinäkin täytynyt olla ihmettelemistä. Tavallinen kalastaja tai publikaani otti öljyn, voiteli spitaalisen tai ramman ja kas, rampa lähti kävelemäään ja spitaalinen oli puhdas.
Myös aikaisempi myrskyn tyynnyttäminen oli tapahtunut ennen sitä. Opetuslapset saivat vaeltaa päivästä toiseen ihmeitten ja merkkien keskellä. Miksi he sitten joka kerta olivat niin ihmeissään? Sanotaan että heidän sydämensä olivat niin paatuneet.
On helppoa ajatella, että olisin minä kyllä uskonut jo vähemmällä, jos olisin saanut olla tuolloin paikan päällä. Jatkuvasti kuitenkin Jumala osoittaa meillekin pitävänsä huolen, mutta samalla tavoin unohdamme niin nopeasti näiden kokemustemme muiston. Jumala haluaa, että luottaisimme murheemme hänelle. Voisimme kiittää tuosta huolenpidosta ja Jumalan rauha saisi vallita sydämessämme.
Jeesus sanoo meillekin juuri tänään: "Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti