Vuoden vaihtuessa

Siunattua uutta vuotta jokaiselle kirjan Jumala puhuu sanoin:

"Älä viivy menneissä - 

elä ainoastaan nykyhetkessä. 

Käytä kuitenkin mennyttä 

niin kuin puut varastoidessaan auringon valoa

 ja muuntaessaan sen tulevina päivinä 

lämmittäviksi tulisäteiksi. 

Säilytä sinäkin vain Herralta, 

maailman valolta saamasi kokemukset. 

Rohkaise mieltäsi ajattelemalla niitä."

Herätysliikkeet ovat kirkon rikkaus

Olen elänyt vajaat parikymmentä ensimmäistä vuotta elämästäni Lapissa, tuntureiden juurella. Tuona aikana opin tuntemaan Herrani Jeesuksen. Muoniossa asuessani sain hyvän pohjan kristinuskon tuntemiselle. Kirkkoherran pitämä raamattupiiri antoi hyvät eväät nuorelle uskovalle. Osallistuin rovastikunnallisiin Raamattu- ja rukousviikonloppuihin naapuriseurakunnissa. Niissä olin useimmiten melkein ainoa nuori. Silloin koin, ettei ikäeroa katsota Jumalan lasten välillä.

Kaikki hengelliset tilaisuudet olivat tavallaan seurakunnan tilaisuuksia, eivät herätysliikkeen, vaikka paikkakunnalla vaikuttivatkin voimakkaasti herätysliikkeet. Oikeastaan kaksi herätysliikettä toimi aktiivisesti seurakunnassamme tuohon aikaan. Silti kaikki olivat yhtä seurakuntaa.

Muuttaessani Ouluun oli toisaalta edessä herätysliikkeitten runsautta ja erilaisten tilaisuuksien vaihtoehtoja. Sai valita paikallisesta seurakuntalehdestä sivun kokoiselta palstalta, mihin menisi sanankuuloon. Mutta toisaalta koin, että nuo ryhmät olivat  monesti hyvin erillään toisistaan. Oikeastaan välillä oli vaikea löytää paikkaa seurakunnassa. Olin tottunut ajatukseen, että seurakunnassa jokaisen on kannettava kortensa kekoon. Etsin aina myös mahdollisuuksia toimia seurakunnassa vapaaehtoisena. 

Lakeuksille kotiutumisen jälkeen voin sanoa, että erilaisten herätysliikkeitten tunteminen ja yhteistyö erilaisten kristittyjen kanssa on ollut suurta rikkautta. Jumala toimii hyvin erilaisten ihmisten kautta. Olen halunnut olla rukoilemassa kristittyjen välisen yhteyden puolesta niiin täällä Pohjois-Pohjanmaalla kuin Lapissakin.

Yksi tärkeä kristittyjä yhteen kokoava tekijä on lähetystyö. Lähetystyöhön tarvitaan erityistä kutsumusta -niin tarvitaan myös lähetystyön tukemiseen. Lähetystyön tukemisen kautta opimme tuntemaan kristittyjä veljiä ja siskoja aivan toisenlaisissa olosuhteissa ja omat erilaisetkin uskontulkintamme jäävät taka-alalle. Lähetystoiminnassa olemme uskon ytimessä, toteuttamassa kirjaimellisesti Jeesuksen antamaa käskyä. Käskyyn liittyi lupaus, että Hän on kanssamme joka päivä maailman loppuun asti.

Herätysliikkeet ja lähetysjärjestöt ovat kirkon suuri rikkaus. Näitä tulee kirkon vaalia ja tukea kaikin mahdollisin keinoin. Ainakaan niitten toimintaa ei saa vaikeuttaa.

Mielipidekysely kirkolliskokousehdokkaille osa 3 ja 4

3. Kirkolliskokous kehittää kirkkolainsäädäntöä. Seuraavalla toimikaudella tärkeimmät säädöshankkeet mielestäni ovat (valitse kaksi).

Valitsin tähän kysymykseen "kirkon keskushallinnon uudistamisen" ja "seurakuntien rakenteiden uudistamisen"

Aika vaikea kysymys, kun pitää laittaa asioita järjestykseen. Aivan kuten muissakin kysymyksissä. 

En löytänyt tarpeeksi tietoa diakoniaatista. Niinpä en voi sanoa onko diakonaatin lainsäädännön uudistaminen seuraavan kauden prioriteetti ykkönen tai kakkonen.

4. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuusselonteko Kirkko 2020 määrittelee kolme mallia seurakuntien tulevaisuudesta (valitse näistä itsellesi tärkein). 

Tärkein annetuista vaihtoehdoista oli mielestäni "kirkko on vahvasti sitoutuneitten yhteisö". Sen vaihtoehtoina olivat "Seurakunta ja kirkon jäsenyys ovat osa suomalaista identiteettiä ja perinnettä" sekä

"Osallisuus on asiakkuutta: Kirkko tarjoaa jäsenilleen palveluja heidän odotustensa mukaan."

Tulen surulliseksi näistä kahdesta vaihtoehdosta. Kirkko on toki muokannut voimakkaasti suomalaista identiteettiä ja ollut osa perinnettä. Jos edes ajatellaan että kirkko voisi toimia palveluntuottajana tarjoten kullekin hänen haluamiaan palveluita, niin ollaan mielestäni pahasti hakoteillä.

Uskontunnustukseen kuuluu lause: "uskomme pyhän yhteisen seurakunnan.."

Kateksimuksessa selitetään uskontunnustamme tarkemmin: "Pyhä Henki kokoaa kristillisen kirkon ja tekee sen pyhäksi. Kirkko, kristillinen seurakunta, on armahdettujen syntisten yhteisö, joka luottaa Jumalaan ja jossa Pyhä Henkin herättää uskon ja rakkauden.

Kirkkoa on sen alkuajoista lähtien kutsuttu Kristuksen ruumiiksi. Se on elävä kokonaisuus, jonka päänä on Kristus ja jonka jäseniksi tullaan kasteessa. Vaikka olemme erilaisia, meillä on yhteinen usko, joka liittää meidät Kristukseen ja toisiimme. /Kaikkien kristittyjen  yhteinen tehtävä on julistaa evankeliumia Kristuksesta koko maailmalle"

Kirkko tulee olemaan tulevaisuudessakin sitoutuneitten kristittyjen yhteisö. Olipa sitoutuminen vahvaa tai vähäisempää, kysymyksessä on armahdettujen syntisten yhteisö. Ja sen tehtävänä on toivottaa tervetulleiksi ne jotka eivät ole armosta vielä kuulleet tai sitä lahjakseen ottaneet.Tehtävässä sen apuna on itse Pyhä Henki...tai oikeastaan toisin päin. Seurakuntalaisina saamme olla Pyhän Hengen käytössä siinä tehtävässä jonka Herramme Kristus jätti meille poistuessaan maapallolta.

Mielipidekysely kirkolliskokousehdokkaille osa 2

2. Yhteiskunnalliset muutokset haastavat myös kirkon työtä. Seurakuntien toimintamahdollisuudet turvataan mielestäni parhaiten kehittämällä (valitse kaksi tärkeintä).

Vapaaehtoistyön ja yhteisöllisyyden kehittämisellä luodaan pohjaa tulevaisuutta varten. Vaikka kirkon talous romahtaisi, voisi hengellinen tavoittava työ sekä diakonia jatkua vapaaehtoisen tuen ja panostuksen kautta. 

Kolmas vaihtoehto tässä kysymyksessä on: "Taloudellista vakautta ja taloudellisen eriarvoisuuden vähentämistä seurakuntien välillä". Kehittämällä vapaaehtoistyötä, turvataan taloudellista vakautta ja seurakuntien eriarvoisuuden vähentämistä. Mallia voidaan hakea jopa alkuseurakunnan ajoilta.

Vapaaehtoistyön valmiuksia tulisi koulutuksilla sekä uusien toimijoiden värväämisellä lisätä. Seurakunnan työntekijöiltä odotetaan myös kykyä toimia yhdessä vapaaehtoisten kanssa.  Seurakunta ei saa olla kuin yleisurheilutapahtuma, jossa muutamat keskittyvät suoritukseensa tuhansien katsellessa. 

Luulen, että nimenomaan yhteisöllisyys on avainasemassa myös jäsenmäärän kasvattamisessa. Jumalanpalveluselämän virkistämisessä on todettu vapaaehtoisten osallistumisella olevan merkitystä. Elävöitetty jp saattaa vetää väkeä perinteistä enemmän.  Myös jumalanpalveluksen ajankohdassa joustavuudella on saavutettu uusia kävijöitä. Todella tärkeää on joka tapauksessa se, mitä jumalanpalveluksessa kulloinkin saarnataan. Siis se, koskettaako puhuttu sana niin, että se kantaa hedelmää.

Jäätelöä!!

Jäätelökone on nyt sitten testattu.  Eilen tein mansikkajäätelöä sekä vaniljajäätelöä. Ensin mainittuun tuli tietysti pakasteesta oman maan mansikoita, joten se oli oikein hyvää. Vaniljajäätelö oli hyvää myös, mutta on varmaan parempaa seuraavalla kerralla kun kerma on tavallista kuohukermaa. Nyt hyla-kerman maku ei miellyttänyt minua täysin.

Tänään oli vuorossa jogurttijäätelö. Valmistusaineena Valion kevyt Vaniljajogurtti.

Ja voin kertoa että kun jogurtista tekee jäätelöä koneella, niin se on senkin jälkeen edelleen jogurttia. Ja se maistuu jogurtille vaikka sekaan heittääkin esim Marianne crushia. Kannattaa siis olla tarkkana mitä jogurttia käyttää jäätelöönsä, sillä makuhan se ratkaisee.

Mielipidekysely kirkolliskokousehdokkaille

1. Seuraavalla kirkolliskokouskaudella tulee mielestäni kirkon työssä painottaa seuraavia työalueita (valitse kaksi).

Tässä kohdassa vaihtoehtoina oli eri ikäisiä sekä ekumenia, jumalanpalveluselämä ja viestintä. Valitsin vaihtoehdoista toiseksi viestinnän, koska luterilaisen kirkon tulee kyetä vastaamaan nykysajan haasteisiin viestinnän saralla. Tähän olisi hyvä satsata erityisesti seuraavan neljän vuoden aikana. Internetin rajattomia mahdollisuuksia tulisi luovasti ja yhä aktiivisemmin käyttää tukemaan kirkon perustehtävää. Myös lehtien, radion ja television mahdollisuuksia pitäisi osata hyödyntää entistä paremmin.

Valitsin lapsiperheet kirkon työn toiseksi painopisteeksi tässä kysymyksessä. 

Syynä on se, että yhä useampi lapsi on vieraantunut kristillisistä perinteistä ja tietoudesta. Kerhojen ja tapahtumien avulla voidaan kokonaisia perheitä saavuttaa. Vanhemmat tulevat lastensa mukana seurakunnan toimintaan. Kouluvierailujen merkityksen näen erittäin suurena.

Kun lapsi saa uskon siemenen jo varhain, on se voimavarana aikusiälläkin. Muistan aina tytön, jolle oli opetettu kotona ateistinen maailmankuva. Pian koulun alettua hän kertoikin uskovansa Jumalaan. Syynä oli se, että opettaja oli kertonut Jumalan olevan olemassa. Aikuisena tyttö teki uudelleen uskonratkaisun. Tapaus kertoo sen, miten tärkeää on, että lapset saavat kuulla Jumalasta. Lapsilla on erityinen herkkyys uskon asioissa.

Kirkon pitäisi toisaalta olla valmis seuraamaan tilannetta ja vastaamaan erilaisiin ja eri ikäisten tarpeisiin. Tarvitaan kykyä kuulla Jumalan ääntä kirkollisen toiminnan suunnittelussa. Kun seurakunnat laativat toimintasuunnitelmansa seuraavalle vuodelle, olisi hyvä jättää jouston varaa. Eri työalat voisivat tarvittaessa ylittää keskinäisiä rajojaan. 

Rentouttavaa joulua!

On hyvä että meidän perheen jouluperinteeseen kuuluu ehdottomasti poronkäristys ja pottumuusi. Nuorimmat pojat nimittäin olivat päättäneet, etteivät tänäkään jouluna koske laatikoihin tai muihin jouluisiin lisukkeisiin. Oli ihanaa katsella miten he kaapivat lautasilleen muusia ja käristystä ja söivät nautinnolla oltuaan ensin päivän lähes syömättä.

Joulupäivän tarjoiluerikoisuutena tulee olemaan omatekoista jäätelöä, jota tarjotaan vieraillekin. Nyt sitten vain saa toivoa, että se onnistuu. Yhteisenä joululahjana perheelle oli nimittäin jäätelökone. Pitäisi tulla nyt terveellisiä lisäaineettomia jäätelöannoksia tuoreista aineksista. Helpoin ohje taitaa olla jogurttijäätelö. Mielijogurtti vaan kaadetaan koneeseen ja annetaan muuttua jäätelöksi. Kivaa!

Luin pojalleni Lasten Raamatusta pätkän Jeesuksen syntymästä ja ristiinnaulitsemisesta. Raamatun lukeminen ääneen on paljon koskettavampaa kuin itsekseen lukeminen. Se on aika mielenkiintoista. Aina tietyissä kohdissa ääneni meinaa pettää. 

Siinä lukiessani tulin miettineeksi bibliodraamaa. Bibliodraamassa alkavat Raamatun kertomukset elää uudella tavalla, kun jokainen ryhmän jäsen eläytyy raamatullisiin hahmoihin.

Samaan tapaan voi eläytymistä kokeilla yksinään Raamattua lukiessaan. Voi valita vuorollaan eri henkilön kertomuksesta ja jäädä pohtimaan tilannetta yksityiskohtaisesti. Voi tehdä kysymyksiä, miltä tuosta henkilöstä tuntui, miksi hän teki niinkuin teki ja millainen tunnelma tilanteessa on voinut olla.

 Nyt jäin pohtimaan tilannetta, kun Maria käveli Jerusalemin temppeliin Joosefin ja vauvansa kanssa. Ehkä vierailu oli Marialle ensimmäinen. Koko temppelin alue oli mahtava näky.  Marialla oli mielessään koko tuo ihmeellinen tapahtumien vyyhti enkelin ilmoituksesta alkaen. 

Nyt astui temppelin esipihalle vauva sylissään - vauva, josta niin enkeli kuin serkku Elisabetkin oli tiennyt sanoa suuria asioita. Joosefillekin oli enkeli antanut vauvaa koskevia ohjeita. Puhumattakaan siitä miten erikoisella tavalla hän sai kuulla odottavansa vauvaa.

Nyt Maria seisoi kaikkivaltiaan Israelin Jumalan temppelin portailla oma esikoispoikansa käsivarsillaan. Tulevassa rituaalissa oli tarkoitus luovuttaa esikoisvauva Herralle ja sitten lunastaa hänet takaisin. 

Ajatteliko Maria, että nyt sitten alkaa normaali vauva-arki. Kohta kuitenkin tuli vanha Simeon ottamaan lapsen syliinsä. Hän puhui Israelin lunastajasta ja Voidellusta. Ja pian kuvaan astui profeetta Hanna. Hänkin tuntui tietävän etukäteen kuka vauva on. Ei mennyt siis tämäkään vaihe Marian perheen elämässä aivan tavanomaisesti.

Olen suunitellut blogin kirjoittamista jo kauan. Nyt viimeinkin ryhdyin toimeen.

Haluan kirjoittaa ylös blogin muodossa ajatuksiani uskosta ja elämästä. 

Ilmoittauduin mukaan kirkolliskokousedustajien sekä hiippakuntavaltuuston edustajien vaaliin. Tässä blogissa voin perustella tiettyjä näkemyksiäni laajemmin kuin esimerkiksi kirkon vaalisivustoilla olevassa vaalikoneessa. Siinä kun on aika suppeat mahdollisuudet ajatuksiaan esittää.