Luin pojalleni Lasten Raamatusta pätkän Jeesuksen syntymästä ja ristiinnaulitsemisesta. Raamatun lukeminen ääneen on paljon koskettavampaa kuin itsekseen lukeminen. Se on aika mielenkiintoista. Aina tietyissä kohdissa ääneni meinaa pettää. 

Siinä lukiessani tulin miettineeksi bibliodraamaa. Bibliodraamassa alkavat Raamatun kertomukset elää uudella tavalla, kun jokainen ryhmän jäsen eläytyy raamatullisiin hahmoihin.

Samaan tapaan voi eläytymistä kokeilla yksinään Raamattua lukiessaan. Voi valita vuorollaan eri henkilön kertomuksesta ja jäädä pohtimaan tilannetta yksityiskohtaisesti. Voi tehdä kysymyksiä, miltä tuosta henkilöstä tuntui, miksi hän teki niinkuin teki ja millainen tunnelma tilanteessa on voinut olla.

 Nyt jäin pohtimaan tilannetta, kun Maria käveli Jerusalemin temppeliin Joosefin ja vauvansa kanssa. Ehkä vierailu oli Marialle ensimmäinen. Koko temppelin alue oli mahtava näky.  Marialla oli mielessään koko tuo ihmeellinen tapahtumien vyyhti enkelin ilmoituksesta alkaen. 

Nyt astui temppelin esipihalle vauva sylissään - vauva, josta niin enkeli kuin serkku Elisabetkin oli tiennyt sanoa suuria asioita. Joosefillekin oli enkeli antanut vauvaa koskevia ohjeita. Puhumattakaan siitä miten erikoisella tavalla hän sai kuulla odottavansa vauvaa.

Nyt Maria seisoi kaikkivaltiaan Israelin Jumalan temppelin portailla oma esikoispoikansa käsivarsillaan. Tulevassa rituaalissa oli tarkoitus luovuttaa esikoisvauva Herralle ja sitten lunastaa hänet takaisin. 

Ajatteliko Maria, että nyt sitten alkaa normaali vauva-arki. Kohta kuitenkin tuli vanha Simeon ottamaan lapsen syliinsä. Hän puhui Israelin lunastajasta ja Voidellusta. Ja pian kuvaan astui profeetta Hanna. Hänkin tuntui tietävän etukäteen kuka vauva on. Ei mennyt siis tämäkään vaihe Marian perheen elämässä aivan tavanomaisesti.