Itsenäisyyspäivänä

Itsenäisyyspäivänä puhuttua

Suomen itsenäisyyden 95 vuotis juhlapäivänä muistelemme ja kiitämme kaikkia niitä jotka ovat tehneet korvaamattoman arvokkaan työn maamme itsenäisyyden säilyttämiselle, vapaalle Suomelle.

Toiset menettivät henkensä rakkaudesta maatamme ja kansaamme kohtaan. Monille jäi elinikäiset arvet sodasta. Monien sotilaitten perheenjäsenille ja jälkeläisille sodan muistot jäivät elävinä mieleen. Sydän särkyneenä perheet lähettivät rakkaansa taisteluihin.  

Lapsena tiesin että vaarini oli sotaveteraani. Hän ei koskaan puhunut sodasta läheisilleen. Kun hänen arkkunsa äärelle kerääntyivät aseveljet jättämään hyvästejä, kertoi se meille läheisille suuresta veljesrakkaudesta ja kokemuksesta jonka vain sodassa olleet  sotilaat pystyivät jakamaan keskenään.

Myös Vuonna 30 Isä lähetti poikansa taisteluun. Taivaan isä - lähetti ainoan poikansa kuolemaan - sydän täynnä rakkautta  meitä kohtaan.

"Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä", sanotaan Raamatussa

Sotien  aikana koko Suomi turvautui Jumalaan ja Jumala kuuli Suomen kansaa. Suomen viimeisistä sodista on kulunut lähes 70 vuotta. Nyt tiedotusvälineet tuovat viestiä taisteluista ympäri maailmaa. Saamme olla kiitollisia Jumalalle, että Suomessa on turvallista ja rauhallista elää. Meidän on huolehdittava myös niistä joilla ei mene hyvin. Suomi tarvitsee yhä samaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja toisista välittämistä kuin sodan aikana.  Myös tänä päivänä meillä on mahdollisuus kääntyä armahtavan  Jumalan puoleen. Sama Jumala vastaa rukouksiimme ja haluaa maallemme ja kansallemme parasta.  Me saamme olla myös Jumalan välikappaleina maailmassa auttamassa muita.

Suomen lippu muistuttaa meitä  kuninkaastamme, joka uhrasi itsensä antaakseen meille ikuisen valtakunnan. Suomen lippu olkoon tienviittana muistuttamassa toisesta kotimaasta. Siitä jonne meidät kaikki on kutsuttu. Ja jossa myös  rakkaat sotiemme sankarit, veljet ja sisaret ovat löytäneet levon.

Lopuksi laulun sanoja:

Miksi Suomi olet levoton? 

Vielä turva Jumalassa on. 

Vaikka sammuis tähdet, älä pelkää, 

Jumala ei hylkää. 

Siihen luota vaan. 

Vesi virtaa alla routamaan. 

Nouse salkoon lippu valkoinen, 

piirrä pilviin risti sininen. 

Se on kallein aarre isänmaamme, 

merkki Kuninkaamme, 

Liitto ikuinen. 

Nouse salkoon toivo sydänten, 

nouse salkoon risti Jeesuksen. 

Uskon mittaaminen

Oli erään kerran keskustelua kirkon jäsenmäärän vähenemisestä ja kirkossa kävijoitten vähyydestä. Puhe kääntyi siihen, että tärkeää on Kristuksen sisäinen tunteminen. Vain sen kautta ihminen voi sitoutua todella seurakunnan toimintaan ja olla sitä kehittämässä. Tämä ilmaisu "Kristuksen sisäinen tunteminen" on eräs tapa ilmaista ihmisen uskoa. 

Eräs henkilö muistutti ettei kukaan voi olla mittaamassa toisen ihmisen uskoa. Olisi väärin arvioida kuka on uskossa tai kenellä on sisäinen Kristuksen tuntemus. Näinhän se on todellakin  Ei kenenkään uskoa voi toinen mitata. Vain eräässä paikassa tullaan mittaamaan itse kunkin usko. 

Usein käy juuri näin. Kun aletaan puhua evankelioinnista ja herätyksestä, joku taho alkaa torjumaan sitä sillä perusteella, että jokainen saa uskoa tavallaan. Toisen uskoa ei saisi häiritä eikä ensinkään kyseenlaistaa.

Tulee mieleeni kysymys. Kuka enää kirkossamme uskaltaa kohdata ihmisen etsinnän? Jos ihminen ilmaisee uskovansa Jumalaan, mutta kertoo tekevänsä sen omalla tavallaan, niin häntä ei saisi mitenkään manipuloida. Kuka rohkenee sanoa: "yksi sinulta puuttuu..."

Raamatun mukaan vain Jeesus on tie pelastukseen ja yhteyteen Jumalan kanssa. Kuinka sitten omalla tavallaan uskova voisi pelastua, ellei häntä johdateta Kristuksen luokse? Mitään muuta mittaria ei ole eikä kukaan ole todellisuudessa mittaamassa toisen uskoa. 

Hänelle, joka
            RAKASTAA meitä

ja on VERELLÄÄN VAPAUTTANUT meidät synneistämme, 

hänelle, joka on tehnyt meidät
          KUNINGASSUVUKSI 

ja Jumalan, Isänsä PAPEIKSI,

HÄNELLE KUNNIA ja VALTA aina ja iankaikkisesti! Amen 

To him who loves us, and washed us from our sins by his blood;
and he made us to be a kingdom, priests to his God and Father;
to him be the glory and the dominion forever and ever. Amen.



Rev/Ilm 1:5-6

Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta. Jes 42:3

“My grace is all you need, for my power is perfected in weakness.” 

"Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima.

Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas. 2 kor 12:9-10 Heikkous Herran edessä...mitä se on? Autuaita ovat ne jotka ovat hengessän köyhät, heidän on taivasten valtakunta. He eivät ole saaneet sydämensä kaipausta täytettyä millään. Heillä on myös vanshurkauden jano ja nälkä. He saavat ravintonsa vain elävän Jumala kädestä.  Että huomaisi tarvitsevansa Jumalaa ja hänen voimaansa, pitää  murtua hengeltään. Se prosessi voi olla jatkuvaa. SIlloin kun sydän on täynnä sinne ei sovi edes maailman tärkein asia. Kun saa murtua ja Herra saa täyttää sydämemme, niin silloin ... "Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen. " Ps 23:5 You anoint my head with oil. My cup runs over. psalm 23:5 умастил елеем голову мою; чаша моя преисполнена.

Löysin tänään yhtäkkiä psalmin 119. En ole sitä useinkaan kovin aktiivisesti lukenut, vaikka kyllä pitäisi. Sen sanoista on kyllä monta minulle mieluista laulua tehty. Esimerkiksi Mordechai Ben David laulaa tätä psalmia varmaan useastakin eri kohdasta. 

Poimintoja:

Minä kuulun sinulle. Pelasta minut!

Kaikella on loppu, sen olen nähnyt, mutta sinun käsnysi ovat ikuisesti voimassa.

Ne jotka rakastavat sinun sanaasi elävät rauhassa. Mikään ei horjuta heitä. 

Laulakoon suuni sinun lupauksistasi, sillä käskysi ovat hyvät ja oikeat.

Herra sitä minä toivon että sinä pelastat minut: sinun lakisi antaa minulle ilon. Anna minun elää ja ylistää sinua, sinun päätöksesi olkoot minun tukenani. Minä olen eksynyt kuin lammas: Etsi minut! Sinun käskyjäsi minä en unohda.

Valvokaa

Matt. 24:42 "Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. 43 Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, mihin aikaan yöstä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa. 44 Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista."

Mitä on valvoa? Se on hereillä pysymistä. Se on sitä ettei nuku. Valvominen on silmien auki pitämistä. Mutta se on myös jotakin paljon syvällisempää. Valvomiseen liittyy tilan ja paikan aktiivinen seuraaminen ja huomioiminen. 

Kun joku on valvojana paikassa, hän vahtii ettei mitään epätoivottavaa tapahdu valvottaville ihmisille tai paikalle. Tai katsoo, etteivät valvomansa ihmiset aiheuta haittaa paikassa, johon heidät on päästetty. Esimerkiksi useissa liikuntasaleissa saavat alaikäiset harrastaa liikuntalajejaan vain jos paikalla on täysi-ikäinen valvoja.Tuollainen valvoja varmasti on virittänyt aistinsa herkemmälle, kun tietää olevansa vastuussa tilasta ja välineistä. Jos jotakin menee rikki , otetaan yhteys tuon tapahtuman valvojaan. 

Miten voisi olla parhaiten virittäytynyt valvomaan tässä ajassa. Että tunnistaisi heti, jos jotakin poikkeavaa tapahtuu. Miten olla valmiina  kun Herra tulee? 

Kuulin jostakin radio-ohjelmasta pätkän saarnaa. Siinä kerrottiin henkilöstä, joka tunnisti vääriä rahoja. Hän kertoi että tutkimansa rahat ovat enimmäkseen aitoja. Häneltä kysyttiin, mistä hän tuntee sitten väärän rahan, jos sellainen niin harvoin osuu kohdalle. Hän vastasi, että tuntee oikean rahan niin hyvin.

"Varokaa, ettei kukaan johda teitä harhaan. " (Matt. 24:4)

Melko käsittämätöntä, ettei lämmintä kesää meinaa tullakaan. Lapsuuden maisemissa oli tavallista (on edelleen varmaan) että kesällä oli mahdollisesti kaksi viikkoa, jolloin sai pitää hametta tai shortseja. Muuten oli tuulitakki-ilmat. Mutta en nyt yhtäkkiä muista että täällä olisi näin viileää ja sateista ollut. No, ehkä on ollutkin, mutta kuumat hellekesät jää mieleen paremmin. Nyt kävin puoliksi paniikissa napsimassa kuvia niistä lempi kukistani joita tuuli ja sade eivät olleet liikaa riepotelleet. Tästä kokoelmasta puuttuu tarhakullerot, jotka pitää huomenna ikuistaa.

Harmaan viikon taidetta ?

Juhannuksen jälkeen on ollut lähes pelkkää sadetta tai harmaita pilvipäiviä. On ollut aikaa pysytellä omissa ajatuksissaan ja toisaalta kuunnella Herran hiljaista ääntä. Sain myös tilaisuuden luovaan työhön...
Tämä versio taitaa olla jo hiukan kuivuneemmasta betonista tehty.





Juhannuksena osallistuin perinteisiin juhannusseuroihin. Vaikka ilma oli todella kylmä välillä, niin sääsket olivat löytäneet tiensä seurapaikalle kirkonmäelle. Välillä puhaltava tuuli oli tuolla todella toivottu ystävä. En tosin tullut montaakaan kertaa istuneeksi ulkona ihmispaljoudessa, vaan koitin visusti kuunnella kaikki saarnat sisällä kirkossa. Tietenkin aina oli yksittäinen sääski joka tuli inisemään korvan juureen. Ai niin, ja yksi hämähäkki roikkui edessäni olevan penkin selkänojassa....


Yleistä näille seuroille on se, että puhutaan vain evankeliumista eri tavoin lähestyen. Yksi puhe jäi mieleeni sen erilaisen teemansa ansiosta. Norjalainen puhuja otti esille shaminismin ja  new ageen liittyvät ilmiöt, jotka ovat yleistyneet nykypäivän Norjassa. Todella ne ovat lisääntyneet myös Suomessa. Puheessa vain sivuttiin nopeasti näitä erilaisia teeman variaatioita, eikä annettu mielestäni kovin tarkkaa tietoa. Se jäi kytemään mieleeni, sillä tiedän miten paljon ihmisillä on tietämättömyyttä tähän teemaan liittyen. Sen todellisuuden tajuaminen, miten joku eksytys pääsee niin salakavalasti hivuttautumaan uskovienkin elämään, on jotenkin kauhistuttanut minua.  Ehkä kirjoitan tästä asiasta myöhemmin, sillä tämä "teema" on tullut minua vastaan tässä lähiaikoina melko tiheään.

1. Joh. 4:19

We love him, because he first loved us.

Vi älska, därför att han först har älskat oss.

 Будем любить Его, потому что Он прежде возлюбил нас

Minä uskon

Ani ma'amin,
Be'emuna shelema

Beviat hamashiach ani ma'amin
Beviat hamashiach, ma'amin
Beviat hamashiach ani ma'amin
Beviat hamashiach, ma'amin

Veaf al pi sheyitmahmeha
Im kol zeh, achake loh
Veaf al pi sheyitmahmeha
Im kol zeh, achake loh

Im kol zeh, im kol zeh, achake loh
Achake bechol yom sheyavoh
Im kol zeh, im kol zeh, achake loh
Achake bechol yom sheyavoh

I believe with complete faith
In the coming of the Messiah, I believe

Believe in the coming of the Messiah
In the coming of the Messiah, I believe
Believe in the coming of the Messiah

And even though he may tarry
Nonetheless I will wait for him
And even though he may tarry
Nonetheless I will wait for him

Nonetheless, I will wait for him
I will wait every day for him to come
Nonetheless, I will wait for him
I will wait every day for him to come

Videon pätkää

Minun oli aivan pakko liittää tämä video blogiini.

Peukalo keskellä ompelukonetta

Tänään oli pakko vihdoin saada ommeltua jotakin ihanasta pöllö-kankaasta. On se kumma miten niin rasittavalta tuntuu aina ompelukoneen noutaminen komerosta. Joudun levittämään ompelutarvikkeeni keittiön pöydälle ja siirtämään pöytää niin että ompelukoneen johto yltää seinään.  Verhokapan ompelu lienee rasitavin mahdollinen käsityö, koska siinä on niin pitkästi kääntämistä. Tapani mukaan käytän nuppineuloja vain äärimmäisessä hädässä. Silittämällä saa tosi hyvin päärmeet pysymään paikoillaan ompelun ajan. Onneksi tämä kappa tuli kuitenkin tavalliseen ikkunaan, joten sen väsääminen ei vienyt tuhottomasti aikaa tai kärsivällysyyttä. Käytin Jäätelöauton etukorttia mittana tankokujaa kääntäessä. 

Mikään ei voi erottaa...

Olen jälleen todennut, miten paljon kaikenlaisia oppeja on levinnyt tänne Pohjolaankin. Ihmiset hakevat onnellisuutta ja hyvää oloa mitä monimuotoisemmista terapioista ja hoidoista. Sille, joka kokee olleensa tahtomattaan tekemisissä jonkin kummallisen ja epäilyttävän opin kanssa, muistutan tästä Raamatun lupauksesta:

"Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room 8:38,39

Jumala on myös vahvistava teitä loppuun saakka, niin ettei teissä ole moitteen sijaa Herramme Jeesuksen tulemisen päivänä. Jumala on kutsunut teidät Poikansa Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, yhteyteen, ja hän pysyy sanassaan. (1Kor. 1:8,9)

Kuten laulussa lauletaan. Särkyneestä saviruukusta muovataan uusi ruukku, joka saa olla Jumalan käytössä. Valmistakin ruukkua pitää runsaasti vielä hioa. Kipein vaihe varmasti on särkymisen vaihe. Tuo Raamatun kohta olkoon rohkaisuna sille, joka kokee olevansa särkyneenä, kun palasia kerätään ja uutta muovataan.

Onko usko Jumalaan harrastus?

 Onko Jeesus joku oppi jonka voi halutessaan laittaa kirjahyllyyn? Tai että uskon Jeesukseen voi nostaa esille tarpeen tullen hädän keskellä...Kyllä Jeesukseen voi aina turvautua hädässä. Mutta voiko elää Jeesuksen kanssa jos kuitenkin haluaa sulkea haneltä pääsyn elämän jokaiselle alueelle. Joskus haluamme avata vain porstuan oven vaikka Herra haluaa asua meissä. “Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” (Ilm. 3:20) Yhteinen ateria on jotain hyvin läheistä. Ei ole kohteliasta yhtäkkiä sanoa kesken aterian vieraalle, että menepäs hiukan sivummalle... Jokainen tietää, että semmoinen käytös loukkaisi vierasta äärimmäisen paljon. Eikö silloin se loukkaisi myös Vapahtajaa.

Ihmisiä kutsutaan ratkaisemaan minkä osan elämästään haluaa antaa Jumalan hallintavallan alle vai haluaako antaa mitään. Sinuakin kutsutaan antamaan koko elämäsi Jumalalle. 

Yom Hazikaron

Kaatuneitten muistopäivä on tänään. No ei täällä, mutta Israelissa. Kirjoitan siitä siksi, että olen niin ärsyyntynyt Suomen median tapaan julkaista kaikki Israelia koskevat taistelu-sota-pommi ym jutut puolueellisesti. Koskaan ei kerrota koko totuutta, tai totuus ja taustat kerrotaan viimeisessä lauseessa tai jopa pari viikkoa myöhemmin. En edes jaksa etsiä esimerkkejä. 

Hiljaista viikkoa kuvin ja sanoin

Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole

Huom: Ristikulkueen edessä Yle:n toimittajat kuvaamassa.  Heidän tuotoksensa näkyi seuraavan torstain maakuntauutisissa.

Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan;

Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, 

jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun,

että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.

Ensi-ilta - Via Dolorosa

Eilisiltana tuli testattua pukeutumisen taitoa, ei yksin minulla vaan sadoilla muillakin. Minulle se merkitsi suojautumista pakkaselta mutta sadalle näyttelijälle se merkitsi pukeutumista antiikin aikaisiin muotivirtauksiin. Ensi-ilta koulukeskuksen sisäpihalla pyörähti käyntiin pikkupakkasessa. Olin pukenut ylleni villahousut, fleecehousut ym ja siltikin näytöspaikalla jaettava armeijan vanhasta huovasta tekaistu  viitta tuli todelliseen tarpeeseen. Lipunmyyntikojun alla oli jäistä lunta, joka pian hohkasi varpaat kylmiksi. Me talkoolaisetkin näytimme hiukan autenttisemmilta kun olimme sonnustauteneet viittoihin ja hiuveihin.

Näyttämön taakse kuului laulua ja puhetta, tunnelman tiivistymisen saattoi hyvin kokea etäämmältäkin. Oli ihana todeta että katsomot tulivat täyteen, vaikka alkuillasta tuntui, ettei ketään näy missään. Kassojen laskemisen jälkeen otin kamerani ja yritin zoomailla näytelmään päin. Pimenevän illan haasteet olivat liian suuret taidoilleni ja vain muutama kuva onnistui lopulta. 

Nyt voin ehdottomasti suositella vaellusdraamaan osallistumista jokaiselle. Raamatun sanaa kuulutettiin monelle sadalle ihmiselle. Kun kuulet Jumalan sanaa, joudut aina miettimään, mitä se sinulle merkitsee. Voit joko ohittaa sen nopeasti ajattelematta tai ymmärtämättä. Voit antaa sanan koskettaa ja tehdä työtään sinussa. Yhtä kuinka teet itse ratkaisun, otat kantaa siihen tavalla tai toisella. 

Vaikuttavalta tuntui hetki, kun sankka väkijoukko lähti valumaan teatterialueelta kohti kylänraittia. Edessään heitä johti ristiä kantava pieksetty Vapahtaja. Kaikki vaeltajat olivat hyvin hiljaa ja hetkessä näytösalue tyhjeni muuttuen hiljaissuuden tyyssijaksi. Poimin muutamien muiden kanssa irtaimistoa katsomoista ja näyttämöltä.  Minulle jäi vielä jännitettävää ja odotettavaa, sillä aion katsoa draaman kokonaisuudessaan vasta viimeisenä iltana. Tiistaina talkoohukini on jälleen ja nyt osaankin pukea kahdet lapaset päällekkäin. Pinnalle jäi kytemään rukous niitten ihmisten puolesta, jotka saavat piston sydämelleen. ..Rakkauden piston.

Via Dolorosa

Limingassa on valmisteltu ahkerasti pääsiäisnäytelmää, joka on ns. vaellusdraama. Kannattaa tutustua hankkeen sivustoihin. Uskomatonta miten ihanasti tämän projektin myötä evankeliumi pääsee katukuvaan. Kylän keskustaan tulee kiertoliittymän keskelle risti. Olisin mieluusti halunnut olla mukana näytelmässä. Tietenkäään en kolmivuorotyön takia uskaltanut ilmoittautua mukaan. On ollut mielenkiintoista seurata sivusta näin suuren mittakaavan hankkeen toteuttamista. Nyt vain jännityksellä odotan itse tapahtumaa. 

Tervetuloa katsomaan ja kokemaan! 

Lisätietoja:

http://www.viadolorosa.fi/2012/category/ajankohtaista/

Järvellä

Hiihtolomalla käytiin Lapissa. Aurinkoisena päivänä löysimme reitin järvenjäälle kelkkareittiä pitkin. Pitkään aikaan en ole ollut kelkan ohjaimissa, joten käsissä tuntui tärinä melko makeasti. Outoa oli sekin että tähän aikaan talvesta järvellä oli vettä lumen alla.... siis jään ja lumen välissä. Ja siihen sai tietenkin kelkan tarttumaan hyvin kiinni. Ilman riskien serkkujen apua, emme olisi selvinneet eteenpäin. Tulee jotenkin erikoinen olo, kun jalat on märät ja seisoo jäällä. Tulee tunne, että jää voi mennä rikki yhtäkkiä. Tai voihan se mennäkin. 

Muistelin siellä kelkkaretkellä, kuinka lapsuudessa kävimme aina tällä samalla reitillä retkeilemässä. Retki kesti koko päivän, ja takaisin tultiin ahavoituneina. Matkakin tuntui silloin paljon pidemmälle. Nyt tuon veden takia emme uskaltaneet (lue: en uskaltanut) jäädä serkkujen kanssa pilkkimään. Myöhemmin he sitten kertoivat suuresta kalasaaliistaan. 

Jeesus kehotti Pietaria ja kumppaneita laskemaan verkkonsa veteen vaikka olosuhteet näyttivät epäilyttäviltä.  Tuojottamalla Jeesukseen kaikenlaisissa olosuhteissa voimme päästä päämäärään. Siihen päämäärään, jonka hän on meille suunnitellut. 

Toisaalta opetus tuli myös tuosta kelkan kiinniajamisesta. Serkkupoika sanoi, ettei kannata poiketa reitiltä, ettei jää kiinni. Järvi oli kaunis auringon paistaessa lumipeitteeseen. Ei siinä näyttänyt olevan mitään vaarallista tai poikkeavaa, vaan puhdasta lunta. Vaara vaani petollisesti puhtaan lumen alla. Samoin Raamattuun tulee turvautua ja seurata sen viitoittamaa kapeaa tietä. Kauniilta näyttävä harhapolku voi olla niin vaarallinen, ettei sieltä pääse irti omin voimin.  Niin se on.

VIhdoinkin lomaa

Monen kiireisen työvuoron ja monien muitten tehtävien jälkeen tuntuu, ettei osaakaan pysähtyä. Loma on alkanut. Heti alkuun kuuluu pakkaamista hitaalla temmolla. Eilen kokoonnuimme pienellä porukalla rukoilemaan ja ylistämään. Mietimme myös mitä erilaisia asioita Jumala on itse kunkin sydämelle antanut. Moni asia maailmassa on muuttunut niin nopeasti. Ikävä Jumalan läsnäolon kokemiselle on niin suuri ja jatkuva, koska kyky nähdä ympäröivää pimeyttä on lisääntynyt. Tästä tulikin innoitus rukoukseen:

Valaise Kristus se, 

mikä minussa on pimeyttä. 

Anna valonsäteesi loistaa minun varjoihini.

Kiitos keväästä, 

kiitos auringosta 

ja kiitos pitenevästä päivästä. 

Kiitos että olet Valo elämässäni.

Vaalien jälkeen

Maanantaina äänestettiin kirkkovaltuustoissa ympäri Suomea edustajat kirkolliskokoukseen sekä hiippakuntavaltuustoihin. Vaalitulos oli kannaltani hieno: tulin valituksi hiippakuntavaltuustoon. Näen tuon vaalituloksen Jumalan johdatuksena. Minun aikani ei ollut vielä mennä edustamaan kirkolliskokoukseen. Sinne pääsy oli kuitenkin aika lähellä. Parasta on se, että saa kulkea Jumalan johdattamaa tietä. Läheskään aina ei voi etukäteen aavistaa minne se tie vie. 

Panda-kakku

Bloggaaminen on jäänyt vähemmälle, kun monet kiireet ovat painaneet päälle. Lapsen synttäreitä oli hauska järjestellä, vaikka paineet vaikuttivat etukäteen isoilta. Lapsi tilasi kakunkoristeeksi jonkun Disneyn värikkään kuvan, mutta sain puhuttua kuvaksi kaksivärisen ja mielestäni helpomman aiheen. On haasteellista tehdä kakunkoriste joka on tasooni nähden tarpeeksi helppo ja kuitenkin näyttävä. Tämmöinen siitä tuli:

Synttäreillä oli aika monta poikaa, joten ohjelman järjestäminen olisi voinut olla myös oma haasteensa. Mutta onneksi mieheni oli hoksannut kutsua tutun taikurin paikalle. Ilta oli siten näin aikuisen näkökulmastakin oikein sujuva ja hauska.

Jom Hashoah

Tänään oli tavallinen, mutta kiireinen työpäivä. Illalla oli  ensin keskittymistä lasten koulu- ja harrastusasioihin. Sitten oli kirkkoneuvoston kokous ja vielä lopuksi osallistumista partiolaisten reppujen pakkaamiseen. Kova pakkanen sai äidin huolestumaan partiolaisten pärjäämisestä, vaikka taitaisi olla hyvä antaa luonnon opettaa. Itse palelen niin herkästi, että mikään vaatekappale ei tunnu riittävältä jos pakkasta on enemmän kuin -15.


Päivä hurahti siis vauhdilla monien asioiden kimpussa. Nyt ehdin miettiä koneen äärellä hetken asioita, joita tänään muistellaan koko maailmassa. Tänään on holokaustin muistopäivä sekä vainojen uhrien muistopäivä. Holokausti on asia josta  ei edelleenkään saisi vaieta vaan nimenomaan tietoa tulisi jakaa. Pitäisi  kysellä, minkä verran aiheesta puhutaan kouluissa. Näitä miettiessäni, pohdin kysymystä, mikä asia saisi nykypäivänä ihmiset sankoin joukoin polvistumaan yhteiseen rukoukseen. Sotien aikana suomalaiset rukoilivat paljon. 


Tähän väliin myös lohdullista asiaa. On virkistävää joskus tavata ihminen, joka on jokin aika sitten tullut uskoon ja on siinä uskossaan saanut kasvaa ja oppia uusia asioita. Kun itsellä jokin asia tuntuu takkuiselta, niin tuo ihminen rohkaisee luotamaan Herraan. Siinä hetkessä tuntee sellaista ensirakkauden säteilyä, jota uskossaan tuoreella ihmisellä on yllin kyllin. Se tulee tietenkin Jumalalta.

Hamsteritarinoita...

Meillä on tyttöhamsteri. Hankimme sen hyvin pian ensimmäisen hamsterimme kuoleman jälkeen viime kesänä. Eka hamsterimme oli poika ja hyvin uninen päivisin. Illalla se heräsi vasta yhdentoista jälkeen, joten pojat eivät sitä nähneet touhuamassa juuri koskaan. Sen sijaan se nukkui vuorollaan meidän kunkin puseronmutkassa.

Tyttöhamsu sitä vastoin touhuilee päivälläkin. Ja jos häkin luo menee kolistelemaan, niin se kömpii nukkumapaikastaan uteliaana katsomaan. Joskus sen ilme on tosin sen näköinen että se ei pidä ylimääräisestä herätyksestä. Tyttö on ollut alusta asti melko raisu tyyppi. Ekana päivänä se vinkui kuin kumiankka kun lähestyimme sen häkkiä. Sitten se kyllä tottui meihin eikä todellakaan meitä pelkää. Jos käden laittaa häkin pohjalle, niin se kiipeää hihaa pitkin karatakseen häkistä. Joskus se yrittää hyökätä. Tai niin luultiin. Todellisuudessa se haluaa nuolla sormea.

Tyttöhamsulle ei kelvannut mikään tarjotuista pesämökeistä, vaan se haluaa kaivautua puruihin nukkumaan.Kaikki pahviset rasiat ja vessapaperin hylsyt se silppuaa yön aikana pesäpuruiksi.

 Absalom in memoriam

Nyt alkaa olla lähes kaikki mainoskirjeet suljettu ja postimerkit liimattu. Kysymys on siis kirkolliskokousvaaleista. Mainoskirjeprojektissa ja  kotiaskareissa meni niin tarkoin koko vapaapäivä, etten ulkoillut ollenkaan. Se taas tuntuu päänupissa kivasti.

Sininen hetki linnunpöntöllä

Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että radio Dei on keksitty. Nytkin sain kuunnella automatkalla hyvää Raamatun opetusta. Olisin toivonut jopa, että matka olisi ollut pitempi. Sisällä on vaikeampi keskittyä kuuntelemaan radiosta mitään syvällistä. Olen harkinnut ääniraamatun hankkimista. Sen saisi mp3-soittimeen.

"Älkää pelätkö"

"Sekään, mitä leiville tapahtui, ei ollut avannut heidän silmiään. Niin paatuneet heidän sydämensä olivat" Markuksen evankeliumin luvusta 6, jae 52.

 Nyt opetuslapset olivat veneessä täysin tyynen järven päällä kuun valaistessa maisemaa. Juuri hetki sitten oli älytön tuuli. Oli lähes mahdotonta soutaa vastarannalle. Sitten Jeesus tuli vettä pitkin kävellen heidän luokseen ja tuulikin tyyntyi. "Opetuslapset olivat hämmästyksestä suunniltaan", kertoo Markuksen evankeliumi.

Opetuslapset olivat juuri aikaisemmin todistaneet ns. ruokkimisihmeen. Viisi leipää ja kaksi kalaa riittävät 5000 ihmiselle. Ennen ruokkimisihmettä opetuslapset olivat tavallaan harjoittelemassa tulevaisuuden tehtäväänsä varten. He olivat jakautuneena pareittain ympäri maakuntia julistamassa evankeliumia ja parantamassa sairaita. Kerrotaan että heidän kauttaan sairaita parani ja pahoja henkiä tuli karkotetuksi. On siinäkin täytynyt olla ihmettelemistä. Tavallinen kalastaja tai publikaani otti öljyn, voiteli spitaalisen tai ramman ja kas, rampa lähti kävelemäään ja spitaalinen oli puhdas. 

Myös aikaisempi myrskyn tyynnyttäminen oli tapahtunut ennen sitä. Opetuslapset saivat vaeltaa päivästä toiseen ihmeitten ja merkkien keskellä. Miksi he sitten joka kerta olivat niin ihmeissään? Sanotaan että heidän sydämensä olivat niin paatuneet.

On helppoa ajatella, että olisin minä kyllä uskonut jo vähemmällä, jos olisin saanut olla tuolloin paikan päällä.  Jatkuvasti kuitenkin Jumala osoittaa meillekin pitävänsä huolen, mutta samalla tavoin unohdamme niin nopeasti näiden kokemustemme muiston. Jumala haluaa, että luottaisimme murheemme hänelle. Voisimme kiittää tuosta huolenpidosta ja Jumalan rauha saisi vallita sydämessämme. 

Jeesus sanoo meillekin juuri tänään: "Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö"

Shabbat Shalom!

Tänä iltana alkaa sapatti. Lähden iltavuoroon. Hiljentyminen sapatin aikana on siis hiukan ongelmallista. Sunnuntaina on vastaavasti aamuvuoro, joten pyhäpäivän hilljentyminenkin jää hiukan vähemmälle. Uskon silti että pienissä hetkissä Jumalan puhuttelussa on suuri voimaa antava vaikutus. Sellainen kohtaaminen voi tapahtua autossa tai keittiöhommissa, jopa työpaikan vessassa. Voisi vaikka lukea Raamatusta pätkän ja miettiä sitä sitten automatkalla.

Joskus ihminen tarvitsee kuitenkin aikaa viipyä sanan äärellä ja rukouksessa. Usein tulee huomattua että oli kokonaisen aamupäivän yksin kotona, eikä tuota aikaa osannut käyttää mitenkään hyödyksi, ei edes hiljentymiseen. Kuuntelin nyt Youtubesta Brasilialaista ylistystä ja saarnaa. Se on mielenkiintoista. Ymmärrän siitä vain muutaman sanan, mutta tuntuu niin kuin ymmärtäisin kaiken. Kuuntelen sitä sydämellä enkä aivoillani..:)